Havahduin, että olen kuvannut vuosien varrella paljon ristiäisiä, mutta täällä blogin puolella niistä on kulunut luvattoman kauan.

Syy ei ole ettenkö pitäisi ristiäisten kuvaamisesta. Syy löytyy ennemmin siitä, miten maailma on muuttunut. Ja ehkä miten itsekin olen. Somen tahti kiihtyy, kaupallisuus lisääntyy, tekoäly puhuttaa ja omien lasten kasvaessa ymmärrys yksityisyyden arvosta on syventynyt. Kaikkia hetkiä ei ole tehty kaikkien nähtäville eikä kaiken tarvitse päätyä algoritmien polttoaineeksi. Myös oman ruutuajan vähentäminen ja läsnäolo ovat nousseet arvoon arvaamattomaan.

Samaan aikaan valokuvaajan arki nojaa näkyvyyteen. Nykyaika vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja ruudun toiselle puolelle huikkailua, jotta työt jatkuvat ja asiakkaat löytävät perille. Se synnyttää ristiriidan. Mutta samalla se pakottaa myös valitsemaan tarkemmin sen, mitä ja miksi jakaa.

Minulle ristiäis- ja nimenantojuhlien kuvaaminen edustaa kaikkea sitä, mikä tässä työssä on pysyvää ja tärkeää. Kun maailma ympärillä menee lujaa, perhejuhlat ja kuvat niistä muistuttavat mikä on aitoa. Ristiäiset ovat pysähtymistä suuren ihmeen äärelle, sukupolvien kokoontumista yhteen ja ensimmäisiä sivuja yhden pienen ihmisen elämäntarinassa. Ristiäiskuvat eivät ole hetken pikasisältöä, vaan ajattomia muistoja, joita katsotaan vielä vuosikymmenten päästä.

Tässä muutama muisto viime aikojen kuvauksista.